Mäkelä, Timo
Minun elämäni
ISBN 978-952-5768-10-7
Sidottu, 4-värinen, 112 sivua

Minä, Vanhempi herra
Timo Mäkelän Minun elämäni osoittaa, että sarjakuva kuuluu kaikenikäisille.

Kuusikymmentä ja risat -ikäisen Vanhemman herran vaiheita on seurattu sunnuntaisin Helsingin Sanomissa kesäkuusta 2001 lähtien. Värillisenä sarja alkoi ilmestyä tasan kaksi vuotta sitten, lokakuussa 2006 lehden sarjakuvasivun uudistuksen myötä. Minun elämäni -teosta varten Timppana tunnettu sarjakuvamestari Timo Mäkelä (s. 1951) on tehnyt suuren väritysurakan myös vanhempiin strippeihin. Juuri kirjan ilmestymisen alla tuli tieto Mäkelälle myönnetystä 5-vuotisesta työskentelyapurahasta. Aiemmin hän on saanut 1-vuotisen apurahan vuonna 2000 ja vuotta myöhemmin Taiteen valtionpalkinnon.

Alun perin Vanhempi herra suhtautui hiukan kärsimättömästi ja äreästikin omaan ikääntymiseensä, eikä jaksanut suuremmin ilahtua häntä ympäröivästä elämänmenosta. Timppa halusi kuvata tämän itseään noin kymmenen vuotta vanhemman miehen särmikkääksi tyypiksi välttääkseen liiallista omakuvamaisuutta. Vanhemman herran piikikkäät, hetkittäin jopa kyyniset ajatukset ovat ajan saatossa kuitenkin pehmenneet ja hänen nykyinen asenteensa on rennompi, lähempänä tekijäänsä. Vanhempi herra toteaa elämän sujuvan ”jo ihan fiilispohjaltakin”. Äidit selittävät hämmentyneinä jälkikasvulleen lumessa ilakoivan sedän tulleen lapseksi jälleen. Huonekalut vaihtavat tahallaan paikkaa, ihan vain kampatakseen uhrinsa.

Minkä tahansa päivälehden sarjakuvasivulla Minun elämäni olisi omassa seurassaan. Mietiskelevä perusluonne muuttuu ajoittain riehakkaaksi, pessimismi ja optimismi vaihtelevat siinä missä hienostuneen akvarellivärityksen sävytkin. Huumori ja draama sekoittuvat, komediaa ei tarvitse eristää omalle turvasaarekkeelleen hoitelemaan hauskuuttamista, pois häiritsemästä vakavampaa kerrontaa. Kuten iän karttuessa tapahtuu, tärkeän sijansa saavat niin kepeät kuin kipeätkin muistot.

Minun elämäni -sarjan lukija ei voi ikinä tietää päättyykö strippi humoristisesti vai ei. Vaikka rutiineja kaiken arvaamattomuuden keskellä tarvitaankin, Vanhemman herran tarinat etenevät kaavamaisuutta kartellen, kuten vireän ja uteliaan ihmisen elämältä voi odottaakin. Se, että kyse on sarjakuvahamosta, ei pakota häntä yhtä kaksiulotteiseksi kuin pinta, jolle hänet on piirretty ja painettu.

Timppa itse toteaa, että tämän tyyppinen sarja vaatii aikaa tullakseen lukijoille tutuksi, mutta ajan myötä se on saavuttanut
ystäväpiirin, joka seuraa ja kommentoi sitä uskollisesti. Minun elämäni on sarja, josta kypsemmässäkin iässä oleva lukija voi löytää itsensä opittuaan taipumaan tosiasioiden edessä ja havaitessaan aina uusia, yllättäviä elämänilon
aiheita.

Timo Mäkelä signeeraa Helsingin kirjamessuilla

Mäkelä, Timo - Parkkari, Jukka
Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri
Sidottu, 250 x 315 mm, 56 sivua, 4-väri
952-5602-42-7

Suurmies ja suurpeto kohtaavat silmästä silmään!

Arktisen Banaanin kustantama Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri pohjautuu suureen määrään Mannerheim –kirjallisuutta, mukaan lukien hänen omat muistelmansa. Mannerheimin elämänvaiheista on olemassa myös laaja kuva-aineisto, johon tekijät ovat tarkoin perehtyneet. Monet sarjakuvan ruuduista on piirretty melkein suoraan valokuvien perusteella. Teoksen lopussa on luettelo käytetystä kirjallisuudesta ja kuvalähteistä.

Kirja koostuu kolmesta pidemmästä tarinasta, joissa käydään lävitse marsalkka Mannerheimin elämän käännekohtia. Ensimmäinen tarina Ratsastus halki Aasian on kuvaus marsalkan nuoruuden seikkailuista.

Toisessa osassa Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri kerrotaan, miten kaukomailta palannut Mannerheim asettui 1920 –luvulla ravintoloitsijaksi Hankoon. Samaa aikaan hän haaveilee tiikerien metsästämisestä Intiassa.

Kolmas episodi Das ist Finnland, sanoi Adolf Hitler sijoittuu kevääseen 1942. Mannerheimin 75-vuotispäivät ovat ovella. Hän aikoo viettää syntymäpäivänsä rintamalla, mutta presidentti Risto Ryti vaatii juhlien järjestämistä. Kaiken lisäksi Hitler ilmoittaa yllättäen tulevansa onnitteluvisiitille.

"Mäkelän viiva herättää historian henkiin."
- Ville Hänninen, KirjaIN-lehti

Mäkelä, Timo
Emil ja Sofi – Yhden yön muisto Helsingistä kesältä 1909
952-5602-12-5
Sid. 112 sivua, duotone

Venäjän hallinnon alla elävä vuoden 1909 Helsinki on elinvoimainen, taiteilijoiden, mesenaattien, kauppiaiden – ja rikollisten kaupunki.

Timo Mäkelän sarjakuvateoksessa historiallinen Helsinki herää henkiin kuin elävä maalaus. Tarkka ajankuva ja arkkitehtuuri luovat taustan Emilin ja Sofin rakkaustarinalle, joka on samalla rakkaudentunnustus pääkaupungillemme.

Emil ja Sofi-tiedote (pdf 427 kt)

Mäkelä, Timo
Rooma
952-9809-78-6
Sid. 80 sivua, 4-väri

Rooma on sarjakuvanovellien kokoelma, jossa kukkii ajoittain arjen ankara komiikka, surkuhupaisa pikku blues asioista, jotka kohtaavat omalla tavallaan ja vuorollaan jokaisen meistä. Mäkelän itsensä mukaan novellit ovat mitä parhaita sarjakuvakäsi-kirjoituksia, joten novellipituus ja -muoto luontuvat myös hänen omiin töihinsä.

Kirja alkaa niminovellilla, isän ja tyttären matkasta Roomaan, kaupunkiin, josta piirtäjät voivat ammentaa loputtomiin.

Tarina nimeltä Keisarin viesti perustuu Franz Kafkan kertomukseen, jonka Mäkelä on oman näkemyksensä mukaan sijoittanut 1700-luvulle Varsovan vanhaan linnaan.

Mustapukuinen nainen on valikoiman varhaisinta antia. Se on piirretty vuonna 1992 ja on sovitettu nykyaikaan Guy de Maupassantin novellista.

Vanha muisto -novellissaan Mäkelä on napannut käsikirjoittajakseen Juhani Ahon. Kuvattavana on, paitsi vanhan juopon katumuskertomus, myös 1800-luvun loppupuolen Helsinki.

Parisuhteen kipupisteitä yritetään parannella kertomuksessa Vikatikki . Taksimies Aaltosen joulu on värimaailmaltaan syvä tunnelmapala taksikuskista ja hänen asiakkaistaan aattoillan lumipyryssä.

Mäkelä, Timo
Häjyt
952-9809-65-4
Sid. 160 sivua, kangaskannet, mv.

Häjyt -sarjakuvassaan hämäläissyntyinen Timo Mäkelä peilaa miehistä sielunmaisemaa pohjalaisen puukkojunkkarikulttuurin kautta. Tuloksena on taatusti aitoa kotimaista väkivaltaviihdettä härmän kielellä. Hehkuvan mustavalkoinen Häjyjen maailma on hirtehisellä tavalla pimeä. Sarjakuvastrippien musta huumori antaa aiheen kysyä, onko meidänkin ajassamme tapakulttuurin noudattaminen moraalia tärkeämpää. Nyt Häjyt julkaistaan juhlavana, pellavakantisena kokoomateoksena.

Vuonna 1951 syntynyt Timo “Timppa” Mäkelä alkoi hahmotella Häjyt -sarjakuvaa jo vuonna 1985. Sarjan ensimmäiset 20 strippiä julkaistiin Ilta-Sanomissa kuukauden kotimaisena samana vuonna. Sittemmin Häjyt ilmestyi sanoma-lehdissä eri puolilla maata; julkaisemisen aloittaneen Aamulehden lisäksi mm. kaikkien valtapuolueiden äänenkannattajat ottivat sarjan sivuillensa. Vuoden 1997 kuluessa Timppa katsoi, että puukkojunkkarit olivat sanansa sanoneet. Kaikkiaan 550 stripistä nyt julkaistavaan kirjaan on valittu yli 400. Lisäksi Timppa on tehnyt tätä kokoelmaa varten häjyilyyn liittyviä erillispiirroksia.

Häjyjen yleispohjalainen murreasu hahmoteltiin yhdessä Pirkko Mäkisen (1929-1999) kanssa, jonka lapsuudenkoti sijaitsi Härmässä, kuuluisien Puustellin ja Rannanjärven välimailla. Kielellinen lopputulos elää, eikä pyri kaavamaisiin ratkaisuihin.

Häjyt myös Banaanipokkarina:
www.sarjakuva.com/banaanipokkarit

Mäkelä, Timo
Minun elämäni
952-9809-55-7
Nid. 64 sivua, mv.

Helsingin Sanomista tuttu sarjakuva!

Mies on kuusissakymmenissä. Humala on muuttunut irtiotosta turvapaikaksi, adrenaliinia pitäisi saada apteekista. Kukaan ei enää kunnioita yksityisyyttä. Omat unetkin hyppivät silmille.

Sarjakuva on tullut siihen ikään, että se saa ja osaa kuvata myös iän karttumista. Timo Mäkelä, humoristi ja sarjakuvalyyrikko, kertoo vanhenemisesta seesteisesti ja särmikkäästi. Minun elämäni jokaisella sivulla silmä lepää samalla kun ajatus aktivoituu.